Malmin ensimmäiset kaupat olivat pieniä ja sijaitsivat usein kauppiaan omassa talossa. Ahtaisiin kauppoihin mahtui kerralla vain muutama asiakas.
Osuuskaupat olivat suurempia. Myytävät tuotteet oli asetettu seinillä oleville hyllyille. Jauho- ja kaurasäkit oli asetettu sillitynnyrin viereen lattialle. Kovia makeisia säilytettiin lasipurkeissa ja puisen tiskin sisäpuoli oli täynnä laatikoita. Laatikoissa säilytettiin kuivia tuotteita kuten kahvia. Eräskin asiakas muisti että yksi Malmin kaupiosta möi kolmea eri kahvilaatua samasta laatikosta. Kuluneen tiskin päällä oli sokeritoppa, pöytä- sekä käsivaaka. Kassakoneet yleistyivät vasta 1920-luvulla.
Lukkarinkujan varrella olevan rakennukseen avattiin Paraisten ensimmäinen osuuskauppa vuonna 1904. Tuotteiden saaminen kauppaan oli aluksi hankalaa ja osuuskunnan hallituksen jäsenet joutuivat lainaamaan omia rahojaan jotta kauppa voisi toimia.
Vanhan malmin kauppojen keskenäinen kilpailu oli ennen hyvinkin maltillista, vasta osuuskauppatoiminnan myötä hinnat halpenivat, lisäksi myytävien tuotteiden laadulla oli tärkä merkitys.
Kauppiaat palkitsivat uskollisia asiakkaitaan palkittiin erinäisin joululahjoin joka saatoi olla paketti rusinoita,kuppeja, lautasia sekä muita hyödyllisä tuotteita. Vanhempien seurassa kauppaan tullut lapsi saattoi hyvinkin saada oman ”karamellituutin” kaupanpäällisiksi.
Alkuhankaluksien jälkeen paikkakunnan osuuskauppatoiminta koki kukoistuskauden. Osuuskauppa perusti useita filiaaleja eri kyliin, Lielahden osuuskauppa perustettiin vuonna 1906, Vånon kauppa vuonna 1912 ja Atun osuuskauppa vuonna 1913. Paraisten osuuskauppa avasi filiaalin jopa Dragsfjärdiin vuonna 1917. Simonkylä Sildala, Kårlax sekä Kalkholma saivat myös omat toimipisteensä 1920-luvun taitteessa. 1950-luvulla kiertävä kauppa-auto korvasi yhden toimipisteistä.
Osuuskauppa oli paikkakunnan ensimmäinen kauppa joka maksoi palautuksia. Kalkkiteollisuuden kasvava merkitys siirsi liikekeskustan painopisteen toiselle puolelle ”sunttia” ja näivetti liiketoimintaa vanhalla Malmilla. Vuonna 1908 perustettiin Paraisten työväen osuuskauppa ja vuonna 1917 Paraisten maamiesliike avasi kauppansa ”Uudella Malmilla”.
Kaupan henkilökunta koettiin yleisesti ottaen rehellisiksi. Jonkin verran huijaamista esiintyi, eräskin kauppiaan emännällä oli tapana piilottaa kymmenen pennin lanttia vaan astialla olevan paperin alla. Vaaka painoi tällöin liian vähän ja hänen temppunsa paljastui. Tämän jälkeen hänta kutsuttiin nimellä ”Pihi-Fiia”.
Osuuskaupalla oli monta kaupanjohtajaa ja niistä ensimmäinen oli C.H. Jeansson (1904-1908). Hänen tehtävänsä oli luoda edellytyksen kauppatoiminnalle. Kauppaan palkattiin paikkakunnan nuoria tyttöjä jotka toimivat apulaisina. Palkka oli vaatimaton ja työpäivät pitkiä, usein kaksitoista- tai kuusitoista tuntisia. Asiakaspalvelun lisäksi tyttöjen piti siivota tilat sekä lämmittää kaupan tiloissa olevaa kamiina. Katossa olevat petroolivalot valaisivat tilan kunnes sähkövalot yleistyivät 1920-luvulla. Talvisin kauppa oli auki päivittäin 7:30-20:00, kesäisin aukiolo-aikaa pidennettiin tunnilla.
Elintarvikkeet myytiin litroissa mutta mittayksikkönä käytettiin yleisesti myös tuoppia sekä kannua. Perunoita myytiin 2- ja 5 litran kapoissa. Metrin mitta otettiin Suomessa käyttöön jo 1880-luvulla, mutta Paraisilla pärjättiin kyynärällä ja jalalla 1920-luvulle saakka. Väestö hankki tarvikkeensa paikallisesti, mutta tiettyjä erikoistuotteita sekä viina haettiin Turusta. Kylminä jäätalvina Kemiöstä tultiin hevosilla Paimion lahden ylitse ja silloin Paraisten kaupoissa riitti vilskettä.
