1900-luvun taitteessa Paraisten malmin kasvava väestö koki ruoan hankinnan hankalaksi jä näin olleen vuonna 1904 malmille virallistettiin kaksi torpipäivää viikossa.Toripaikaksi vakiintui rannalla sijaitseva aukio. Muutaman vuoden kuluessa pidettin jo kolme markkinapäivä viikossa.
Rannalla sijaitsevalla tori oli vilkas kauppapaikka, eritoten kesäaikaan. Lihakauppiaiden toripöydät olivat rivissä torin itäisessä nurkassa, vastapäätä olivat maanviljeliöiden myyntipaikat. Ihania tuoksuja levisi markkinapaikan ylle leipureiden myyntikojujen puolelta, torin pohjoispäädyssä.
Maanviljelijät kaatoivat myytävät piimät kannuihin ja möivät vasta kirnuttua voita muiden viljelys-tuotteiden lisäksi. Walter Johansson oli lapsena myynyt äitinsä Olgan voita markkinalla. Voi kuljetettiin varhain aamulla soutuveneellä Ybbersnäsin Södergårdista. Palkaksi Walter sai 50 pennin arvoisen, Bläsnäsin leipuri Lindholmin leipoman pullan.
Pargas Kalkkuvuoriyhtiön rouvat olivat ahkeria tekemään ostoksiaan torilla. Niillä oli erityisetuus sillä heidän ostoksensa toimitettiin kotiovelle yhtiön omalla hevosvankkurilla, n.k. ”torihevosella”. Torin ihmisvilinässä näkyi sekä koreasti pukeutuneita kesävieraita että arkisessa puvussa kulkevia paikallisia.
