Keskiajan itämerenkauppaa oli saksalaisen kauppamonopolin, Hansaliiton hallinnassa. Hansa käytti pääasiassa tasapohjaisia rahtilaivoja, 18-26 metrin pituisia koggeja. Alusten pohja oli tasasaumainen ja siitä puuttui köli. Aluksen kyljet oli liimilaudoitettu. Koggit saattoivat helposti poiketa matalissa satamissa tai ankkuroida rantaveteen. Koggeihin mahtui paljon lastia, keskikoinen alus lastasi 80 tonnia, suurimmat jopa 150 tonnia.
Koggeilla oli vain yksi raakapurjeella varustettu masto. Sen vuoksi alustyyppi oli hyvistä tuuliolosuhteista riippuvainen. Huonolla säällä koggit vetäytyivät suojaisiin poukamiin ja luonnonsatamiin. Korppoon Kuggvikenin kerrotaan saaneen nimensä näistä laivoista. Lahden etelärannalla on säilynyt vanha, 20 metriä pitkä kivilaituri. Laivoja on voitu kiinnittää laiturille noin 500-600 vuotta sitten. Laituri todistaa saaristolaisten vilkkaista yhteyksistä ulkomaailmaan. Tukholman tullirekisterin muistiinpanot vuodelta 1533 mainitsevat yhdeksän Korppoosta kotoisin olevaa kipparia jotka olivat rahtiliikenteessä Tukholman, Räävelin, Narvan ja Riian välillä.
Korppoolaisten rahtilaivoihin mahtui 20-30 tonnia lastia. Nämä alukset muistuttivat Kalmarin ruotsalaisten kauppiaiden käyttämiä rahtilaivoja. Korppoolaisalukset olivat saksalaisia koggeja pienempiä, niillä oli kölirakenne ja ne olivat kokonaan liimilaudoitettuja. Koggien tavoin näillä aluksilla oli vain yksi masto.
Tavalliset saaristolaiset käyttivät avoimia, liimilautatekniikalla rakennettuja teräväperäisiä veneitä. Näiden veneiden alkuperä oli viikinkien käyttämissä veneissä. Alukset olivat noin 5-12 metriä pitkiä, erittäin merikelpoisia ja niillä soudettin tai purjehdettiin. Veneet saatoivat kantaa 2-4 tonnin kuorman. Saariston suojaisissa lahdissa käytettiin koverretuista tammi- tai mäntytukista tehtyjä ruuhia kalastukseen ja jokapäiväisiin kuljetuksiin.
Kirkkomaalauksia Korpon kirkosta
