Finska skären – ”Suomen saaristo” on ensimmäinen ruotsinkielinenmainitaan Turunmaan saaristosta vuonna 1386. Keskiajalla merenkulun ja merellisten elinkeinojen rooli saaristossa oli merkittävä. Elämä saaristossa oli riippuvainen tuonnista. Suola ja ruis olivat tärkeimmät tuontiartikkelit. Saaristolaiset purjehtivat kaupunkeihin mukanaan kuivattuja haukia, hylkeenlihaa, merilintuja sekä suolasilakka. Hylkeenliha oli keskiajalla arvostettua ravintoa sillä katolinen kirkko katsoi hylkeen olevan rinnastettavissa kalaan ja sen vuoksi sitä sai syödä paaston aikaan.
Tukholma oli tärkeä kauppapaikka. Saaristolaisten veneisiin mahtui keskimäärin 2-4 tonnia kauppatavaraa, mikä vastasi 15-35 silakkatynnyriä. Kauppamatkoilla Tukholmaan ja Rääveliin kuljettiin pääasiassa kesällä mutta hätätapauksissa saatettiin myös alkutalvesta purjehtia kaupunkeihin hankkimaan elintarvikkeita.
Turunmaalla oli myös kauppamiehiä jotka omistivat isoja kauppalaivoja. Saksalaisen Danzigin kaupungin tullikirjat vuodelta 1470 kertovat monista kauppiaista jotka saapuivat Suomen saaristosta.
Laivanomistaja Tomas Persson Nauvon Mieliksestä toimitti vuonna 1477 kauppiaiden tuotteita Danzigista Rääveliin. Arvokkaan lasti kokonaispaino oli 32 tonnia ja se koostui suolasta, humalasta, viinistä, öljystä sekä yhdestä hevoskärrystä. Vuonna 1539 laivanomistaa Klemet Karlssson Houtskarin Roslaxista saapui Tukholmasta Danzigiin tuoden mukanaan 20 tonnia kauppatavaraa. Lasti sisälsi suolaa, sipulia sekä humalaa.
