Tuvan tontilla oli asutusta jo 1700-luvulla, tällöin paikalla asui pitäjänseppä Svanberg. Vanhat Paraislaiset tunsivat kyseisen tuvan Raskenin tai Nahka-Sandellin talona. Viimeksi mainittu nimi viittaa nahkuri Sandelliin joka 1900-luvun taitteessa asui tilalla ja hän käytti yhtä tuvan kammareista nahkojen käsittelyyn. Toinen puolisko tuvasta oli vuokrattu räätäli Emanuel Lindqvistille.
Tupa on nykyään Paraisten puhelinyhtiön omistama, mutta on vuodesta 1983 vuokrattu Paraisten Marttayhdistykselle joka myös remontoi talon. Remontin yhteydessä siisäänkäynti siirtyi talon etupuolesta takapihalle. Tupaan oltiin aiemmin tultu sisäpihasta rappusia pitkin. Tupaa käytetään kokouksiin ja yhteisiin tilaisuuksiin.
Marttayhdistys käyttää tupaa omiin kokouksiin. Paraisilla yhdistys on toiminut vuodesta 1909.
”Tienhaaran Ulla”
Ulla asui pienessä tuvassa joka sijaitsi Brinkastuvan alapuolella olevassa tienhaarassa. Ullan oikea nimi oli Ulrika Nordström, syntynyt Paraisilla vuonna 1845, mutta häntä kutsuttiin Brinkas Ullaksi tai Tienhaaran Ullaksi. Tupa oli alunperin rakennettu suomalaisen seurakunnan kirkonherättäjän, Jacob Henriksson asunnoksi 1800-luvun alussa. Ulla muutti tupaan 1880-luvulla ja asui siellä kuolemaansa saakka vuonna 1918. Ulla oli naimaton ja oli kansanparantaja, hän hoiti hammassärkyä asettamalla iilimatoja kipeän hampaan ikenien kohdalle. Iilimadot Ulla säilytti ikkunan vieressä seisseessä lasipurkissa.
Ulla oli varsin värikäs persoona. Kerran naapurissa asuvan leipuri Holmbergin tytär auttoi Ullaa siivouksessa ja oli ulkona pöllyttämässa vanhaa räsymattoa. Kulunut matto repesi kahtia ja Ulla päivitteli tapahtunutta – ”Herranjestas, minun paras mattoni!”
Ulla oli tunnettu kyläjuorujen levittäjä ja hän saattoi välillä hieman värittää kuulemiaan tarinoita. Kerran Ulla paljasti papille jotain arkaluontoista joka kosketti rippikoululaisia ja nuoriso kosti juorukello Ullalle täyttämällä hänen savupiippunsa lumella. Pienet pojat saattoivat huvitella kiipeilemällä Ullan katolle ja heittämällä savupiippuun pieniä elukoita ja itikoita jotka joutuivat suoraan Ullan liedellä olevaan kattiilaan. Jatkuva pahanteko johti siihen että savupiippuun piti lisätä kansi.
Ullan kuoltua risteyksessä sijaitseva tupa revittiin sillä torppa ei sijainnut varsinaisella tontilla.
